Monthly Archives: September 2014

Työniloa?

Puhuttaessa työssä ja ilosta samassa lauseessa on varoen pidettävä kieli keskellä suuta. Aihe sopii ottaa puheeksi vain luotetun työkaverin kanssa ja silloinkin ainoastaan ajankohtaisuuttaan ja velvollisuudesta muita kohtaan. Työ on velvollisuus, rutiini, arki ja tulonlähde, ei muuta. Työn ja ilon yhdistelmä saattaa luoda puhujastaan käsityksen hyväuskoisena hölmönä tai tylsänä työkeskeisenä puurtajana. Ilo on omistettu vapaa-ajalle: harrastuksille, ihmissuhteille ja levolle. Kotiin ja takapihoille, luontoon, suurkaupukeihin ja ulkomaille.

Työn merkitystä olisi syytä pohtia myös ilon ja onnen näkökulmasta. Kaikki se työmailla viettämäni aika! Silkkaa puurtamista? Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka antaa, kaikesta huolimatta, vuosittain Työilonjulistuksen. Manka julistaa kuluvan vuoden setissään sitä, miten oppi ja mahdollisuudet työn iloon ja onneen ovat myös meidän työntekijöiden itsemme käsissä. Me itse voimme tuoda työhömme toiveikkuutta ja optimismia tarkastelemalla haasteita haasteina: ylitettävinä aitoina ja esteinä, jotka ovat voitettavissa. Miksei iloa ja onnea, noita onnistumisiaan voisi iloita myös työmaalla?

Meille monelle työn tarkasteleminen ilon ja onnen näkökulmasta on uutta. Olisiko jo kuitenkin aika? Edessäni häämöttää 30 työvuotta ja 30 kesälomaa, oh dear. Pärskiköön ilo työmaallakin. Miten?

 

Professori Marja-Liisa Mankan Työilonjulistus 2014 Hyvällä mielellä  

Lomalta takaisin työhön

Kesälomat on takana ja työn arki aamuheräämisineen rullaa taas. Töihin paluu sujuu osalta meistä kuin vettä vaan, osalle työn aloitus voi olla vaikeampaa. Työvuoden alkua voi pehmentää itselleen eri tavoin. Työhön paluuta helpottanee muistelot lomiemme parhaista sattumista, mielenkiintoista paikoista ja suloisimmista hetkistä. On juttuja vajan rakentamisesta, tyttären kesähäistä, lomareissuista maalla, merellä ja ilmassa, loppuun saatetuista koulutuksista ja hellepäivien lepohetkistä. Meillä jokaisella on vähän erilaiset ilon aiheet, mutta riemu ja tyytyväisyys jaetaan tunteena samanlaisena: Ilo synnyttää iloa. Omia huippuhetkiäni vietin tänä kesänä purjehduksen parissa.

 

Hetki laiturilla. Kuva Tuomo Tapanila.

 Kuva: Tuomo Tapanila

Lomalta töihin paluuta voi ajatella prosessina, joka alkaa lomasta irrottautumisella: “Tällaisen loman vietin tänä kesänä…” Päästät ajatuksen tasolla itsesi irti loman hyvistä ja huonoista puolista. Voihan lomaan liittyä huonot puolensakin: asiat joita halusit, mutta joita jostain syystä ei tapahtunut, ennakoimattomat sattumat tai vaikkapa loman vakavampi keskeytyminen. Työvuoden alettua kuitenkin voit totutella ensimmäisten työpäivien ja -viikkojen aikana ajatukseen työn arjesta. Annat tilaa tunteille ja aatoksille, odottelet. Irrottautumisesta vähitellen käynnistyy alkusopeutuminen työhön: koko perheen rytmin palauttaminen nukkumaanmenorituaalein ja heräämisineen, työkamppeet alkaa taas löytyä vaatekaapista… Vähitellen rutiini ja rytmi työhön löytyvät ja saat levon ja ahertamisen balanssiin. Lomalta paluun viimeisenä vaiheena voi pitää hallinnan tunteen palaamista.

Minulle työhön paluu oli haastavaa. Jatkaisin niin mielelläni syysaamua kotona millä syyllä milloinkin. Työhön lähteminen on ollut toisinaan vaikeaa, mutta työmaalle päästyäni hyvä mieli säilyy. Kyllä se tästä, lohdutan itseäni; kohta kaikki jo sujuu entisellä rutiinillaan.

 

Tämän postauksen kirjoitukseen minua innoitti myös Ylen uutinen aiheesta. http://yle.fi/uutiset/toihin_paluun_ei_tarvitse_olla_tuskaa/5406682