Author Archives: Sanna Viinonen

Valoa pimeään

Valoa pimeään

Marras- joulukuu on pimeintä aikaamme. Valoisia tunteja ei enää joululle tultaessa montaa ole, kun heräät pimeään ja palaat kotiin pimeässä. Toisinaan pimeys pysäyttää: Onpa siellä taas synkkää! Toisinaan taas päivät ja viikot hujahtavat ohi, pimeää tai valoa, havaintojen hetket ovat harvassa. Joululla viimeistään havahdumme tulevaan juhlaan, pysähdymme työkavereiden kanssa torttukahville ja huokaisemme hetken.

Talvisen pimeyden kanssa pärjäämiseen on jokaisella keinonsa. Vuosien varrella puheet ja asenteet tosin tuntuvat vaihtuvan. Pimeyden ja kaamoksen selättämisen ja sitä vastaan taistelun sijaan nykyään opetellaankin pärjäämään, pimeä hyväksytään. Tuttavani totesi asiaa pohtiessamme, miten kaamosaika on hänelle yksinkertaisesti hitaampaa aikaa. Hän on ottanut aikatauluihinsa väljyyttä jättämällä vapaaehtoiset tehtävät vähemmälle, varaamalla lisää aikaa työmatkoihin ja rentoutumiseen sekä yksinkertaisesti panostamalla yhdessäoloon läheisten kanssa. Varsinaisen lisätouhuamisen sijasta hän on yksinkertaistanut arkeaan ja hidastanut vauhtiaan.

Talvi, kevät, kesä, syksy… Erilaiset muutokset ja ulkoiset haasteet ovat se tekijä, joka  toisinaan havahduttaa ihmisen miettimään työtilannettaankin. Kysehän on loppujen lopuksi itsestä huolehtimisesta sekä itsensä ja läheisistään välittämisestä, johon kaikilla on oikeus ja mahdollisuus. Vuodenaikojen kanssa pärjäämisen suhteen yhdelle sopii uusi harrastus, toiselle kirkasvalolamppu ja kolmannelle chillailu läpi talven. Kaamos ja pimeä ovat nyt täällä. Ne ovat seikka, jonka kanssa kannattaa nyt alkaa kaveriksi.

Aika todella kuluu nopeaa. Huomaan että edellisestä päivityksestäni on vuosi. Blogini päivittyy siis vuosittain! Kuluneen vuoden aikana työnohjausryhmissäni on puhuttu hyvästä työn arjesta ja tunteista sen suhteen laajasti. Työntekijät ovat avanneet toisilleen pieniä ja suuria näkymiä työelämästä ja työhyvinvoinnistaan sekä eri suuntaisista askeleistaan sen suhteen. Eli vaikkei blogini olekaan aiheen piirissä päivittynyt, olemme olennaisen äärellä olleet!

 

Myös Anni Tommola pohti Helsingin Sanomien teemasivulla pimeän vaikutusta jaksamiseen. http://www.hs.fi/elama/art-2000004997516.html

Advertisements

Voihan työelämä!

Koulu- ja oppilaitosmaailmassa työvuosi on kääntynyt syyslomien myötä toiselle neljännekselleen. Nyt ollaan työvuoden syvimmässä vaiheessa! Oppilaitoksissa ja työmailla kauhotaan töitä eteenpäin sujuvasti virrassa joko sivumyötäiseen tai raskaammin vastavirtaan, mutta taitoa, voimaa ja sinnikkyyttä tarvitaan juuri nyt. Tahti on tasaisen tappava ja väliajoilla otetaan rennosti. Ei kun hetkinen..?

Työterveyslaitos kampanjoi marraskuun toisella viikolla Voihan työelämä! teemalla. Kampanjan ajatuksena on kiinnittää huomio mahdollisuuksiimme työelämän parantamiseksi. Jotain voidaan tehdä yleisemmällä tasolla ja korkeammissa päättävissä elimissä, mutta paljon on meidän työmuurahaistenkin vaikutusvallassamme. Työterveyslaitoksen sivuilla on erilaisia, hauskojakin testejä ajatusten virittäjinä. Sivut kannattaa tsekata, alla linkki.

Voihan työelämä olla vähemmän stressaavaakin? Minä olen kiinnittänyt huomiota tapaani puhua työstä, esimerkiksi sanan kiire olen pessyt suustani kuin summerhilliläinen vapaakasvattaja ein: kiire on nyt täysiä työpäiviä ja kalenterinäkymä, jossa jokaiselle tunnille on usein varattu jotain. Etenen  työpäivässäni tekemäni suunnitelman mukaisesti. Kalenterin hallinta on tuonut mukanaan myös selkeämmän priorisoinnin. Kalenteria yhteistyökumppanin tai asiakkaani kanssa tsekatessa tulee myös arvoitua ja suunniteltua työkulku tarkemmin. En tiedä teistä, mutta minulle tämänkin asian ymmärtäminen vei hetken.

Työt ja kiireet ovat tietysti erilaisia. Aika usein kiire syntyy itsestä riippumattomista syistä  ja odottamattomasta muutoksesta työpäivässä. Kyllä, kiirettähän siinä katsotaan silmiin, mutta jospa vastaisimme sille kerrankin itseämme säästäen lempein katsein ja puhtaalla empatialla: “Tällaista tuli minun eteeni tänään. Voin ja osaan, kyllä se tästä.”

Linkki Työterveyslaitoksen kampanjan sivulle. Sivulta löydät tiedon alueellisista tapahtumista. Oulun seudulla on työterveystapahtuma yrittäjänaisille torstaina 12.11.15.

Voihan työelämä! Työterveyslaitoksen kampanja

Työniloa?

Puhuttaessa työssä ja ilosta samassa lauseessa on varoen pidettävä kieli keskellä suuta. Aihe sopii ottaa puheeksi vain luotetun työkaverin kanssa ja silloinkin ainoastaan ajankohtaisuuttaan ja velvollisuudesta muita kohtaan. Työ on velvollisuus, rutiini, arki ja tulonlähde, ei muuta. Työn ja ilon yhdistelmä saattaa luoda puhujastaan käsityksen hyväuskoisena hölmönä tai tylsänä työkeskeisenä puurtajana. Ilo on omistettu vapaa-ajalle: harrastuksille, ihmissuhteille ja levolle. Kotiin ja takapihoille, luontoon, suurkaupukeihin ja ulkomaille.

Työn merkitystä olisi syytä pohtia myös ilon ja onnen näkökulmasta. Kaikki se työmailla viettämäni aika! Silkkaa puurtamista? Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka antaa, kaikesta huolimatta, vuosittain Työilonjulistuksen. Manka julistaa kuluvan vuoden setissään sitä, miten oppi ja mahdollisuudet työn iloon ja onneen ovat myös meidän työntekijöiden itsemme käsissä. Me itse voimme tuoda työhömme toiveikkuutta ja optimismia tarkastelemalla haasteita haasteina: ylitettävinä aitoina ja esteinä, jotka ovat voitettavissa. Miksei iloa ja onnea, noita onnistumisiaan voisi iloita myös työmaalla?

Meille monelle työn tarkasteleminen ilon ja onnen näkökulmasta on uutta. Olisiko jo kuitenkin aika? Edessäni häämöttää 30 työvuotta ja 30 kesälomaa, oh dear. Pärskiköön ilo työmaallakin. Miten?

 

Professori Marja-Liisa Mankan Työilonjulistus 2014 Hyvällä mielellä  

Lomalta takaisin työhön

Kesälomat on takana ja työn arki aamuheräämisineen rullaa taas. Töihin paluu sujuu osalta meistä kuin vettä vaan, osalle työn aloitus voi olla vaikeampaa. Työvuoden alkua voi pehmentää itselleen eri tavoin. Työhön paluuta helpottanee muistelot lomiemme parhaista sattumista, mielenkiintoista paikoista ja suloisimmista hetkistä. On juttuja vajan rakentamisesta, tyttären kesähäistä, lomareissuista maalla, merellä ja ilmassa, loppuun saatetuista koulutuksista ja hellepäivien lepohetkistä. Meillä jokaisella on vähän erilaiset ilon aiheet, mutta riemu ja tyytyväisyys jaetaan tunteena samanlaisena: Ilo synnyttää iloa. Omia huippuhetkiäni vietin tänä kesänä purjehduksen parissa.

 

Hetki laiturilla. Kuva Tuomo Tapanila.

 Kuva: Tuomo Tapanila

Lomalta töihin paluuta voi ajatella prosessina, joka alkaa lomasta irrottautumisella: “Tällaisen loman vietin tänä kesänä…” Päästät ajatuksen tasolla itsesi irti loman hyvistä ja huonoista puolista. Voihan lomaan liittyä huonot puolensakin: asiat joita halusit, mutta joita jostain syystä ei tapahtunut, ennakoimattomat sattumat tai vaikkapa loman vakavampi keskeytyminen. Työvuoden alettua kuitenkin voit totutella ensimmäisten työpäivien ja -viikkojen aikana ajatukseen työn arjesta. Annat tilaa tunteille ja aatoksille, odottelet. Irrottautumisesta vähitellen käynnistyy alkusopeutuminen työhön: koko perheen rytmin palauttaminen nukkumaanmenorituaalein ja heräämisineen, työkamppeet alkaa taas löytyä vaatekaapista… Vähitellen rutiini ja rytmi työhön löytyvät ja saat levon ja ahertamisen balanssiin. Lomalta paluun viimeisenä vaiheena voi pitää hallinnan tunteen palaamista.

Minulle työhön paluu oli haastavaa. Jatkaisin niin mielelläni syysaamua kotona millä syyllä milloinkin. Työhön lähteminen on ollut toisinaan vaikeaa, mutta työmaalle päästyäni hyvä mieli säilyy. Kyllä se tästä, lohdutan itseäni; kohta kaikki jo sujuu entisellä rutiinillaan.

 

Tämän postauksen kirjoitukseen minua innoitti myös Ylen uutinen aiheesta. http://yle.fi/uutiset/toihin_paluun_ei_tarvitse_olla_tuskaa/5406682